Yhteisnäköharjoittelu, menetelmä aivojen silmäkoordinaation parantamiseksi, parantaa tehokkaasti lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksista kärsivien lasten näkötoimintaa. Japanista peräisin oleva tutkimus, joka esiteltiin 61. vuosittaisessa Japanese Association of Educational Psychology (2019) -kokouksessa, osoittaa, että yhteisnäköharjoittelu on lupaava työkalu koulutuksessa peruskoulusta yliopistoon.
Tausta
Yhdysvalloissa yhteisnäköharjoittelulla on 80 vuoden historia, ja se kehitettiin alun perin parantamaan ilmavoimien lentäjien näkötoimintaa ja hoitamaan karsastusta (strabismus). 1980-luvulta lähtien harjoittelua on käytetty myös auttamaan NPF-diagnoosin saaneita henkilöitä, kuten ADHD- ja dysleksia-potilaita.
Tulokset yliopistoista ja peruskouluista
Yliopistot
Senri Kinran -yliopiston (Saito, 2019) tutkimus osoittaa, että yhteisnäköharjoittelu parantaa lukunopeutta ja lukutarkkuutta lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksista kärsivillä opiskelijoilla. Kahdenkymmenen harjoituskerran aikana kahden kuukauden aikana havaittiin merkittäviä parannuksia.
Peruskoulut
Takemoto (2016) tutki pitkäaikaisen peruskoululaisten silmäkoordinaation harjoittelun vaikutuksia ja totesi, että yhteisnäköharjoittelu parantaa sekä näkötoimintaa että lukemista. Kielenopetuksen oppilaat osoittivat erityisen suuria edistysaskeleita, kun tavalliset yksilölliset opinnot yhdistettiin yhteisnäköharjoitteluun.
Myös Saiton (2024) tutkimus osoittaa yhteisnäköharjoittelun hyödyt peruskoulussa. Tutkimus keskittyi erityistukea saaviin yläkoulun oppilaisiin, ja kahden kuukauden yhteisnäköharjoittelun jälkeen havaittiin merkittäviä parannuksia sekä vaakasuorassa että pystysuorassa lukemisajassa.
Yhteenveto
Yhteisnäköharjoittelu voi olla suureksi avuksi muun muassa NPF-diagnoosin saaneille lapsille, mutta ennen kaikkea heikkonäkökoordinaatiota omaaville oppilaille. Koulujen yhteisnäköharjoittelu edistää parantunutta näkötoimintaa sekä lisää motivaatiota ja parantaa suorituksia. Japanista peräisin oleva tutkimus korostaa lisäksi yhteisnäköharjoittelun kehittämisen ja toteuttamisen tärkeyttä osana koulutus- ja harjoitusohjelmia.
